Miten
hyvinvointia vaalitaan? Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on juuri nyt tapetilla
maakuntauudistuksen myötä. Huolenaiheena on ollut, jääkö kuntien
ennaltaehkäisevä työ puuhasteluksi maakuntarakenteiden varjoon. Kysymys on
siksi äärimmäisen tärkeä.
Olen
nyt vuoden ajan kuullut kaiken maailman sote-muutosjohtajien puheita siitä,
kuinka hyvinvointia edistävässä kunnassa lenkkipolut pidetään kunnossa, ja
teatterikin löytyy. Onko tämä todella parasta, mihin pystymme? Ei riitä, että
hyvinvointityö nähdään sellaisena kuin se nyt on, vaan täytyy tähdätä nykytilaa
parempaan. Suomi on ehkä ollut monella mittarilla onnistunut projekti, mutta
keskiarvot eivät lämmitä kenenkään mieltä. Jos et ole onnellinen, se ei
lohduta, että keskimäärin olemme rahtusen onnellisempia kuin jokin toinen
porukka.
Aikanaan järjestöt tekivät minut osaltaan
onnelliseksi. Miksi ihmeessä, kysyt ehkä. Onnellisuuteni rakentui tietenkin
monen tekijän varaan – minulla oli toki jo monenlaisia hyviä osumia elämän
onnenpyörässä takana. Järjestöjen osalta kyseessä oli ennen kaikkea kourallinen samalla tavalla ajattelevia, intohimoisia ihmisiä. Joskus
jo se, että on mahdollista tavata heitä säännöllisesti, on iso askel kohti
onnellisuutta. Onnistuminen yhdessä ja yhteisille epäonnistumisille nauraminen ovat
toinen askel.
Kävin
usein teatterissa. Kuuntelin nuorisoteatterien huikeita tekstejä, jotka
avasivat minulle uusia tapoja ajatella. Joskus tekstit sanoittivat maailmaa
juuri niin kuin siitä itse ajattelen. Lauloin kuorossa, jossa ei tarvinnut käsitellä
vaikeita asioita; riitti, että lauloi suurin piirtein kuten vieressä istuvat.
Joskus kävin kapuamassa Karelian Kiipeilijöiden kiipeilyreittejä. Minä en
juurikaan pidä liikunnasta, ja silti he saivat minut liikkumaan.
Olipa
onnellisuuteni kenen ansiota tahansa, yksi asia on selvä. Ilman paikallisia
järjestöjä elämä olisi tyhjää. Kaikki eivät asioi juurikaan terveyskeskuksissa eivätkä
koe kaipaavansa ohjausta tai tukea. Mutta vastavoimat käyvät kädenvääntöä
minussa, ja niin ne vääntävät kättä myös sinussa. Olemme jokainen potentiaalisesti
onnellisia tai onnettomia, ja tähän ennaltaehkäisevä työ pyrkii vaikuttamaan. Hyvinvoinnin
ja terveyden edistäminen tähtää lopulta onnellisuuden voittoon.
On
selvää, että järjestöillä ja yhteisöillä on yllättävän monessa elämän kohdassa roolia.
Jos paikallisten järjestöjen asema tehdään epämääräiseksi, vapaaehtoiset uupuvat
ja moni ihmisille tärkeä toiminta lakkaa. Järjestöjä tulee tukea joka suunnalta
ja kaikin keinoin. Toimiva järjestö ei saa joutua väliinputoajaksi, jonka
tukeminen ei oikein kuulu kenenkään vastuulle. Tarvitaan leppoisa, salliva
ilmapiiri järjestötoiminnalle.
Järjestöaktiiveja
väsyy jo nyt. Työtä on aina enemmän kuin aikaa, ja kun intohimo ajaa eteenpäin,
on vaikeaa sanoa ei. Jos nämä kultaiset ihmiset väsyvät monimutkaiseen toimintaympäristöön
ja sekalaisiin tukimenettelyihin, miten käy onnellisuudelle? Silloin ne, joita
huvittaa lenkkeillä, ovat häviävä, naurettava vähemmistö.
Kirjoittaja
toimii yhteistyökoordinaattorina Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksessä.
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys täyttää tänä vuonna 80 v
Kirjoitus on julkaistu Sanomalehti Karjalaisessa P-K Sotun
juhlavuoden Ihmisen asialla -sarjassa 18.3.2018