9.1.2018

Vanhakin yhdistys voi uudistua!

Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys täyttää tänä vuonna 80 vuotta. Juhlavuotta aloittaessamme kaivoin esille 75-vuotis juhlalehden pääkirjoituksen, jossa olin pohtinut yhdistyksen roolia historian kulussa.

Näinhän se meni:

”Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys rekisteröitiin itsenäiseksi toimijaksi 3.10.1938  - 75 vuotta sitten. Toiminta katsotaan kuitenkin alkaneeksi jo vuonna 1925, jolloin Joensuun Kunnalliskodilla perustettiin Suomen Köyhäinhoitovirkailijain Pohjois-Karjalan haaraosasto. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin kunnalliskodin johtaja Paavo Lahti, sillä tärkeäksi katsottiin, että puheenjohtajana toimii mieshenkilö!

Jo perustettaessa tarkoituksena oli koota yhteen alalla toimivia henkilöitä ja lisätä heidän tietotaitoaan. Lisäksi haluttiin kehittää huoltomenetelmiä, sillä koulutuksen ja osaamisen tarve oli tuon ajan  Suomessa huutava.  Jäseninä yhdistyksessä oli lakimääräisen köyhäinhoitoalan työntekijöitä, eri yhdistysten edustajia ja huoltoalan hallinnollisia johto- ja toimihenkilöitä.

Vanhoja pöytäkirjoja on antoisaa lukea. Vuosien 1920-40 aikana pidettiin paljon kokouksia ja esitelmätilaisuuksia. Aiheita kokouksissa olivat mm. kunnalliskodin ruokalista, työpukukysymys ja miljoona-arpajaiset. Koulutuksia ja luentoja pidettiin aiheista: Sterilisoimislain täytäntöönpano, mikä on edullisin huoltomuoto vajaaälyllisille lapsille, aviottomien lasten huolto ja sijoitus, yhteiskunnallisen huoltotoimen yleistä perustelua, liinavaatteiden hoito ja ravitsemisen perusteet. V 1939 vuosikokousesitelmän aiheena  oli  Valon ja pimeyden kamppailu ja sairasmielisten hoidon järjestäminen. Välirauhan aikana yhdistys otti huollettavakseen kummilapsen, puolitoistavuotiaan Raili Elisabethin, jonka isä oli kaatunut talvisodassa. Kummilasta tuettiin ”jonkin verran rahassa, mutta suurin piirtein luonnossa”: hankittiin vaatteita, lammas ja lääkärin apua. Sodan jälkeiset esitelmien aiheet sotapojan työhuolto, raittiushuolto ja  siirtoväenhuolto kertovat ajan tarpeista.

1960 luvulle tultaessa toiminta kuulostaa jo nykykielisemmältä ja vuosikokouksessa 1962  suomalaisen sosiaalipolitiikan isä, Heikki Varis, esitelmöi aiheesta ”Sosiaaliturva 1960-luvulla”. 1960-luvun arvomaailmasta kertovat esitelmät perhepinnareiden huollosta ja alkoholiliikkeen toimenpiteistä väkijuomien käytön ohjaamiseksi toivottuun suuntaan sekä nuorison seksuaalisesta pahantapaisuudesta.

”Vaivalloiset matkat ja hajalleen ripotellut jäsenet” eivät tyrehdyttäneet yhdistyksen toimintaa vaikeinakaan vuosina. Vuosikymmenien ajan yhdistyksen toiminta perustui - kuten yhdistystoiminta nykyäänkin -ihmisiin, jotka antavat omaa aikaansa rakentaakseen yhteistä hyvää. ”

Juhlalehden pääkirjoituksessa kerroin, että  lehden tarkoituksena on osoittaa kunnioitusta näille historian toimijoille ja sille työlle, mitä asialle omistautuneet ihmiset ovat tässä maakunnassa tehneet. Halusimme myös nostaa esille sosiaaliturvan näkökulmasta ajankohtaisia, hankalilta tuntuvia kysymyksiä väliinputoajista, osallistavasta sosiaaliturvasta ja eriarvoisuuden etenemisestä. Osana historiallista jatkumoa esittelimme vuorostamme yhdistyksemme hankkeita ja niiden kautta tehtävää työtä osallisuuden, moniarvoisuuden, työllisyyden ja monikulttuurisuuden edistämiseksi.

Tätä työtä jatkamme edelleen entistä moniäänisemmin ja yhdessä laajan  kumppaniverkoston kanssa sekä maakunnassa että valtakunnallisesti.  Tavoitteenamme on olla ihmisen asialla. Se on vaativa ja vastuullinen lupaus mutta sen eteen kannattaa ponnistella!

Elina Pajula

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti