Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys täyttää tänä vuonna
80 vuotta. Juhlavuotta aloittaessamme kaivoin esille 75-vuotis juhlalehden
pääkirjoituksen, jossa olin pohtinut yhdistyksen roolia historian kulussa.
Näinhän se meni:
”Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys rekisteröitiin
itsenäiseksi toimijaksi 3.10.1938 - 75
vuotta sitten. Toiminta katsotaan kuitenkin alkaneeksi jo vuonna 1925, jolloin
Joensuun Kunnalliskodilla perustettiin Suomen Köyhäinhoitovirkailijain Pohjois-Karjalan
haaraosasto. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin kunnalliskodin johtaja
Paavo Lahti, sillä tärkeäksi katsottiin, että puheenjohtajana toimii
mieshenkilö!
Jo perustettaessa tarkoituksena oli koota yhteen alalla
toimivia henkilöitä ja lisätä heidän tietotaitoaan. Lisäksi haluttiin kehittää
huoltomenetelmiä, sillä koulutuksen ja osaamisen tarve oli tuon ajan Suomessa huutava. Jäseninä yhdistyksessä oli lakimääräisen
köyhäinhoitoalan työntekijöitä, eri yhdistysten edustajia ja huoltoalan hallinnollisia
johto- ja toimihenkilöitä.
Vanhoja pöytäkirjoja on antoisaa lukea. Vuosien 1920-40
aikana pidettiin paljon kokouksia ja esitelmätilaisuuksia. Aiheita kokouksissa
olivat mm. kunnalliskodin ruokalista, työpukukysymys ja miljoona-arpajaiset. Koulutuksia
ja luentoja pidettiin aiheista: Sterilisoimislain täytäntöönpano, mikä on
edullisin huoltomuoto vajaaälyllisille lapsille, aviottomien lasten huolto ja
sijoitus, yhteiskunnallisen huoltotoimen yleistä perustelua, liinavaatteiden
hoito ja ravitsemisen perusteet. V 1939 vuosikokousesitelmän aiheena oli Valon ja pimeyden kamppailu ja sairasmielisten
hoidon järjestäminen. Välirauhan aikana yhdistys otti huollettavakseen
kummilapsen, puolitoistavuotiaan Raili Elisabethin, jonka isä oli kaatunut
talvisodassa. Kummilasta tuettiin ”jonkin verran rahassa, mutta suurin piirtein
luonnossa”: hankittiin vaatteita, lammas ja lääkärin apua. Sodan jälkeiset
esitelmien aiheet sotapojan työhuolto, raittiushuolto ja siirtoväenhuolto kertovat ajan tarpeista.
1960 luvulle tultaessa toiminta kuulostaa jo nykykielisemmältä
ja vuosikokouksessa 1962 suomalaisen
sosiaalipolitiikan isä, Heikki Varis, esitelmöi aiheesta ”Sosiaaliturva
1960-luvulla”. 1960-luvun arvomaailmasta kertovat esitelmät perhepinnareiden huollosta
ja alkoholiliikkeen toimenpiteistä väkijuomien käytön ohjaamiseksi toivottuun
suuntaan sekä nuorison seksuaalisesta pahantapaisuudesta.
”Vaivalloiset matkat ja hajalleen ripotellut jäsenet” eivät
tyrehdyttäneet yhdistyksen toimintaa vaikeinakaan vuosina. Vuosikymmenien ajan
yhdistyksen toiminta perustui - kuten yhdistystoiminta nykyäänkin -ihmisiin,
jotka antavat omaa aikaansa rakentaakseen yhteistä hyvää. ”
Juhlalehden pääkirjoituksessa kerroin, että lehden tarkoituksena on osoittaa kunnioitusta näille
historian toimijoille ja sille työlle, mitä asialle omistautuneet ihmiset ovat
tässä maakunnassa tehneet. Halusimme myös nostaa esille sosiaaliturvan
näkökulmasta ajankohtaisia, hankalilta tuntuvia kysymyksiä väliinputoajista,
osallistavasta sosiaaliturvasta ja eriarvoisuuden etenemisestä. Osana
historiallista jatkumoa esittelimme vuorostamme yhdistyksemme hankkeita ja
niiden kautta tehtävää työtä osallisuuden, moniarvoisuuden, työllisyyden ja
monikulttuurisuuden edistämiseksi.
Tätä työtä jatkamme edelleen entistä moniäänisemmin ja
yhdessä laajan kumppaniverkoston kanssa
sekä maakunnassa että valtakunnallisesti. Tavoitteenamme on olla ihmisen asialla. Se on
vaativa ja vastuullinen lupaus mutta sen eteen kannattaa ponnistella!
Elina Pajula |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti