Työttömän ääntä kuunneltiin eduskunnassa

Olen pitkin syksyä ja alkutalvea seurannut eduskunnan kyselytunteja ja muuta keskustelua sosiaalisessa mediassa koskien tulevaa valtion talousarviota. Etenkin kiistelty työttömyysturvan aktiivimalli on askarruttanut minua kovasti. Olen miettinyt, että mitä vaikuttavuutta olisi, jos meitä kansalaisia kuunneltaisiin eri valiokunnissa enemmän, ja mielipiteemme otettaisiin oikeasti huomioon. Olisiko esimerkiksi tuo aktiivimalli saanut toisenlaisen muodon? Kuitenkin kaikki päätökset, jotka tehdään lakeja laadittaessa, päätyvät muokkaamaan meidän kansalaisten elämää, toisten parempaan ja toisten huonompaan suuntaan.

Kävin nimittäin ihan läheltä seuraamassa tätä tärkeää työskentelyä, kun sain lokakuussa kutsun työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalta tulla antamaan asiantuntijalausuntoa kuulemiskokoukseen.

Kun hallitus antaa esityksensä valtion talousarvioksi, Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta antaa omaa toimialaansa koskevan lausunnon tähän esitykseen, ja tätä tukemaan kuullaan eri aloilta asiantuntijoita. Kun Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen edustaja kutsuttiin antamaan asiantuntijalausunto omalta toimialaltaan, valiokunnalta tuli pyyntö saada mukaan myös työllisyyden asiakasraadin edustaja, ja tähän tehtävään valikoiduin minä.

 Työllisyyden asiakasraatihan on P-K:n Sosiaaliturvayhdistyksen käynnistämä ryhmä, joka keskustelee ja antaa lausuntoja niitä pyytäville instansseille erilaisista, erityisesti työttömiä koskevista kiperistä asioista. Olemme keskustelleet mm. asioimisen helppoudesta (tai vaikeudesta) työllisyyspalveluiden viranomaisten kanssa, ikäihmisten työttömyydestä, nuorten työttömyydestä, piilotyöpaikoista jne.  Olemme antaneet hyviä kehitysehdotuksia asioiden parantamiseksi, jne.

Keskustelua on käyty myös tuosta uudesta aktiivimallista, josta olimme hyvin huolissamme, koskettaahan se nimenomaan raadin jäsenten omaa elämää, suurin osahan meistä on jonkinlaisen työllisyyspalvelun piirissä, ei siis ”oikeassa” työssä.

Kuulemistilaisuudessa asiakasraadin edustajalta pyydettiin nimenomaan lausuntoa siitä, mitä hyviä ja huonoja puolia palveluissa on tällä hetkellä. Tärkeä osa lausuntoa oli myös kysymys siitä, miten palveluita pitäisi kehittää, että ne palvelisivat paremmin työtöntä.

Kuulemistilaisuus järjestettiin eduskuntatalossa lokakuun 6. päivänä valiokuntahuoneessa. Paikalla meidän lisäksemme oli myös muiden tahojen asiantuntijoita. Kaikki asiantuntijat pyydettiin valiokuntahuoneeseen yhtä aikaa, näin saimme seurata toistemme esityksiä. Esitysten jälkeen meille esitettiin kysymyksiä asiaan liittyen. En lähde erittelemään kysymyksiä tässä kohtaa sen enempää, kuin että ne koskivat läheisesti työttömän ihmisen arkea ja pärjäämistä. Valiokuntaedustajat olivat siinä mielessä lukeneet etukäteen tarkkaan antamamme kirjallisen lausunnon, että tiesivät, mitä kysyä ja mihin halusivat tarkennusta. Mielestäni onnistuimme hyvin, koska meiltä, P-K:n Sosiaaliturvayhdistyksen edustajalta ja minulta kyseltiin paljon, ja etenkin minun mielipiteeni olivat haluttuja. Kansalaisen ääntä haluttiin kuulla, ja olinkin havaitsevinani sen, että sanomani otettiin vakavasti, ja siitä keskusteltiin kokouksessa vilkkaasti. Kuulemistilaisuuden lopussa valiokunnan puheenjohtaja Tarja Filatov kiitti lämpimästi meitä osallistumisesta ja antamastamme lausunnosta.

Olin tietenkin kuin kuumilla hiilillä koko kuulemistilaisuuden ajan, kun eihän minulla ole hirveästi kokemusta lausuntojen antamisesta, saatikka sitten kansanedustajien kysymyksiin vastaamisesta. Mutta huomasin, että ihmisiä hekin ovat, ja antavat arvon asialle, eikä tavalle, jolla se esitetään. Ei tarvinnut osata hienoja lausekiemuroita, eikä pokkurointia, lausunto vain tiskiin ja sillä hyvä.

Käynnistä jäi hyvä mieli, ja toivonkin, että eduskunta kutsuu entistä enemmän meitä ”tavallisia” ihmisiä kuulemistilaisuuksiinsa. Luulen, että jossain määrin kansalaisen ääni saattaa yllättää lainsäätäjän ja joskus jopa kääntää kelkkaa parempaan suuntaan.

Heli Karttunen

työllisyyden asiakasraadin jäsen