Uusista teknologioista ja robotiikasta blogin kirjoittaminen
on vaikeaa. Ideat, joita olet kehitellyt päässäsi ja luulet kahjoiksi vitseiksi
ovatkin seuraavaa teknologian tulevaisuutta käsittelevää artikkelia tai blogipostausta
lukiessasi ihan realistinen vaihtoehto, jota joku paja työstää kovaa kyytiä
kohti markkinoita.
Drone kuljettamassa järjestön työntekijää ympäri maakuntaa.
Kuulostaa vitsiltä? Tosiasiassa pikagooglauksella selviää että ihmiset lentelevät droneilla jo täyttä häkää mm. Dubaissa. Samassa
artikkelissa myös kerrotaan, kuinka Uber ja Nasa ovat lyöneet hynttyyt yhteen
lentävän auton kehittelyssä. Lentävä robottiauto kuskaamassa järjestöedustajaa
kyläiltaan on joidenkin profeettojen mielestä lähempänä kuin uskommekaan.
Scifi on sydäntäni lähellä ja olen jonkin verran kiinnostunut roboteista, tulevaisuudesta ja
niistä vekottimista joita tulevaisuudessa on tulossa. Olen huomannut, että
asiat jotka ovat maallikolle vielä hupsuja ajatuksen pipanoita, ovat jossain
tuolla kovaa vauhtia muotoutumassa konkreettisiksi asioiksi huomistamme varten.
Ajattele vaikka:
”Rautainen hevonen,
joka syö halkoja, vetää väsymättä montaa vaunua ja liikkuu tyrmistyttävää,
terveydelle vaarallista 40 kilometrin tuntivauhtia! Hulluutta!”
Älypuhelin on konseptina alle 10 vuotta vanha.
Kehityksen kehittyminen ei toki alkanut eilen eikä se
myöskään loppuu huomenna. Se, miten esimerkiksi pohjoiskarjalainen järjestö voi
tässä päivässä varautua asioihin ja vempaimiin, jotka parasta aikaa kypsyvät
erilaisten propellihattujen alla? Tulevaisuuden vekottimien tulva, niiden
vaikutukset toimintaympäristöihin ja vierauden tunne jonka tulevaisuusvisioihin
tutustuminen tuottaa. Miten pilvenpiirtäjien ja lentävien autojen neo-Pohjois-Karjalassa
on otettu huomioon ihmisten työllisyys, osallisuus ja hyvinvointi?
Tulevaisuuden ajattelemisessa usein intuitiivisesti mieltää,
että tulevaisuuden vekottimet vain heitetään sekaan, samalla kun ympäristömme
pysyy samana kuin nyt. Koska eihän mikään muuttunut eilenkään. Mutta silti
vanhan valokuvan kampaus naurattaa, kuvahan otettiin ihan äsken… kaksikymmentä
vuotta sitten.
Tosiasiassa aika menee yhä eteenpäin yhtä hitaasti tai
nopeasti kuin ennenkin. Muutoksia tulee ja tapahtuu, ja nekin ovat pian
menneisyyttä. Tekemällä asioita nyt tulevaisuuteen voidaan vaikuttaa. Ketterät,
joustavat ja kohderyhmänsä tuntevat järjestöt ovat tulevaisuuden tekijöitä.
 |
| Soile Nyman |
