7.6.2017

Digitaalinen yhteiskunta osallisuuden haasteissa

Valtavia näköaloja mahdollistava ja nopeasti kehittyvä moderni teknologia valtaa alaa kaikkialla. Kehityksen on ylistetty luovan uudenlaisia tiedon prosessoinnin käytäntöjä sekä tarjoavan yksilöille enemmän tilaa saada ääntään kuuluviin. Aikamme kuva on jatkuvasti liikkeessä oleva digitaalisuuden läpäisemä tietoyhteiskunta.

Yksilön kannalta kehityksen mukana pysyminen vaatii sekä henkisiä että taloudellisia resursseja.  Tiedon lisäksi vaaditaan uskoa tulevaisuuteen, merkityksellisyyden tunnetta sekä halua omaksua uutta teknologiaa. Tietotekniikan käyttämisestä pidättäytyminen, kokemattomuus ja tekniikan heikko hallinta tuottavat ongelmia. Ei tule unohtaa, että laajentuva tietotekninen katalogi edellyttää omaksujaltaan maksukykyä välineiden ja laitteiden hankkimiseksi.

Suomessa elää suuri joukko ihmisiä, joilla ei ole mainittuja resursseja tarvittavissa määrin. Tämä ”digiosattomuus” on monesti yhteydessä yhteiskunnalliseen osattomuuteen. Osattomuutta kokevat ihmiset ovat menettämässä uskoaan tulevaisuuteen. Samalla kokemukset merkityksellisyydestä heikkenevät ja mahdollisuuksien näkeminen käy vaikeammaksi. 

 Digitaalisessa maailmassa ei ole koskaan puhuttu tasa-arvoisuudesta. Kehitys on jättänyt heitteille esimerkiksi syrjäseuduilla asuvia, eläkeläisiä sekä yhteiskunnan huono-osaisia. Alueellinen epätasa-arvo on nähtävissä esimerkiksi nettiyhteyksien nopeuksissa. Valtaosa Suomen pinta-alasta on aluetta, jolla voidaan vain haaveilla kaikkein moderneimmista ja nopeimmista yhteyksistä.

Digiosallisuuden edistämisen kannalta voimme miettiä esimerkiksi seuraavia kysymyksiä: mitä teemme niiden ihmisten kanssa, jotka eivät tänä päivänäkään ole perehtyneet vaikkapa sosiaaliseen mediaan tai omaksuneet verkkopankkia? Mitä voimme tehdä, jos puhutaan voimattomuuden, merkityksettömyyden ja osattomuuden tunnetta kokevista ihmisistä?

Tiedon levittämisen ja perehdyttämisen lisäksi on etsittävä mahdollisuuksia lisätä yhteiskunnallista osallisuutta. Ilman yhteiskunnallisen osallisuuden tunnetta tietoa ei saada tuntumaan yksilöiden mielissä merkitykselliseltä. Suurempi osallisuus takaisi tulevaisuudessa enemmän digiosaajia ja vaikuttaisi positiivisesti lukuisilla yhteiskunnan alueilla.


Pienen väestöpohjan omaavana kansana meidän ei tule katsella sivusta toimijoiden jäämistä kehityksen ulkopuolelle. Menetämme siten vain turhaan potentiaalisia osaajia merkityksettömyyden tunteen kuiluun.

Timi Eskelinen