Kolmannella sektorilla tapahtuvaa palkkatukityöllistämistä on parjattu ”tempputyöllistämiseksi”, ja sen merkitys on kyseenalaistettu moneen otteeseen eri yhteyksissä. Työhönvalmentajana saan läheltä nähdä, kuulla ja kokea lukuisia hienoja tositarinoita, millaista työtä maakunnan yhdistyksissä tehdään palkkatuella tälläkin hetkellä.
Kajo-keskus on P-K:n Sosiaaliturvayhdistyksen hallinnoima työllisyyshanke, jonka kautta maakunnan yhdistyksissä on tälläkin hetkellä noin 90 hlöä työllistettynä. Työtehtävät vaihtelevat yhdistyksen toiminnan, tavoitteiden ja kohderyhmän mukaisesti. Lukuisat kyläyhdistykset ovat saaneet kylätaloilleen huoltomiehen, remonttiapua tai vaikkapa kylätalkkarin, joka kylätalon lämmityksen lisäksi käy auttamassa kylälaisten kotona esimerkiksi lumitöissä tai nurmikon leikkuussa. Tällä työllä mahdollistetaan maaseudulla ja omakotitalossa asuminen vaikkapa ikäihmiselle tai muuten apua kaipaavalle. Kyläläiset maksavat muutaman euron korvauksen tehdystä työstä, joilla katetaan kilometrikorvaukset työntekijöille, ja työntekijä saa työehtosopimuksen mukaisen palkan, joka katetaan tässä tapauksessa palkkatuella. Onpa kylätalkkari toiminut myös asiointiapuna tai kylän tilaisuuksiin kyyditsijänä ja kesäteatterin apumiehenä.
Useiden potilasjärjestöjen jäsenet ovat saaneet työntekijän avun milloin kodin pieniin kunnostustöihin tai vaikkapa muistisairaan kaveriksi muistelutuokioihin tai kävelylle. Omaishoitaja on päässyt kauppaan yksin ja saanut lepohetken, kun järjestön työntekijä on avustanut kotona.
Perinneyhdistykset vaalivat kulttuuriperintöä, tallentavat historiaa arkistoihin ja ylläpitävät pieniä museoita maakunnassamme. Moni tarina olisi jäänyt kirjaamatta sähköiseen muotoon tai kuva-arkisto luomatta, jos ei vapaaehtoisten lisäksi olisi ollut työntekijää avustamassa. Monissa yhdistyksissä aktiivisia toimijoita on yhden tai kahden käden sormin laskettava määrä, ja heidän työpanoksensa yhdistystoimintaan on suuri. Heistä monet ovat jo työuransa tehneet ja mielellään luopuisivat vastuusta vapaaehtoistoiminnassakin pikku hiljaa. Osa taas työelämän puristuksessa pakertaa vielä iltaisin yhdistystoimijoina ja heille apukädet tulevat tarpeeseen. Eräskin yhdistysaktiivi kerran kysäisi, voisinko lisätä tunteja vuorokauteen? Siihen en pystynyt, mutta työparin hänelle saatoin etsiä.
Yhdistykset ylläpitävät myös koulujen iltapäiväkerhoja ja päiväkoteja ja järjestävät muutakin kerhotoimintaa. Lapset saavat hoivaa, koululaiset apua läksyihinsä ja eri-ikäiset aktiviteetteja arkeensa. Ohjaajan työpanos tulee tarpeeseen lapsiperheiden arkea helpottamaan. Myös taideyhdistykset ja kädentaitajien omat yhdistykset tuottavat kulttuuripalveluja, ylläpitävät näyttelytoimintaa ja käsityömyymälöitä monessa kunnassa.
Monilla yhdistyksillä on myös kirpputoritoimintaa, joka tukee kierrätystä ja kestävää kehitystä. Yhdistykset mahdollistavat kirpputorit pienissäkin kirkonkylissä, ja taajamissa; näin ostosmatka voikin hoitua jalkaisin tai pyörällä omalla kylällä. Samoissa tiloissa myös jaetaan EU-ruoka-apua tai tarjotaan avoin kohtaamispaikka kyläläisille.
Yhdistysten toiminnan kannalta työntekijän työpanos on suuressa roolissa, ja työ taasen vie tekijäänsä eteenpäin työmarkkinoilla. Palkkatuki maksetaan työnantajalle, ja työntekijä saa työehtosopimuksen mukaista palkkaa kokemuslisät huomioituna. Työsuhteen aikana on mahdollista suorittaa lisäkoulutusta, esim. työhön tarvittavia lupakortteja tai jopa aloittaa ammatillisen tutkinnon opiskelu tai sen osa. Näin tuetaan työntekijän jatkotyöllistymismahdollisuuksia kohti avoimia työmarkkinoita. Työhönvalmentajan avulla ja tuella mietitään räätälöidysti jokaisen omaa työllistymispolkua.
Alueellinen tasa-arvo ja elinvoimaisuus korostuvat usein juhlapuheissa. Jotta kauniit sanat muuttuisivat lihaksi, tarvitaan aitoja konkreettisia toimia kylien elävöittämiseksi ja pienten kuntien reuna-alueidenkin asuttuna pysymiseksi. Kylätalon piipusta kohoava savu, kesäteatteri tai museo tuovat eloa ja valoa. Palkkatukityö antaa tekijälleen työkokemusta, mutta myös yhteisölle lisäarvoa- yhteiskunnasta puhumattakaan.
Minna Savolainen
työhönvalmentaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti