Pohjanmaalla Soinin seurakunnassa
työskentelee tiettävästi Suomen ainoa vaivaisakka. ”Joka
köyhää armahtaa, hän lainaa Herralle”, lukee akan yläpuolella. Niin vaivaisakan
kuin vaivaisukkojen tehtävänä oli muistuttaa kirkossa kävijöitä heikompiosaisten
yhteisöllisestä huolehtimisesta. Soinin akka on kerännyt varoja kirkon
diakoniatyölle vuodesta 1853.
Vaivaisukot tekivät paluun yleisön kiinnostuksen ja keskustelun kohteeksi muutama vuosi sitten Kerimäellä ja viime vuonna Kaustisilla. Nyt, Perinteisessä Jäidenlähtöseminaarissa (9.5.2016), oli akan aika.
Keitä ovat tämän päivän vaivaisakat, kenties asunnottomia naisia, jotka elävät yhteiskunnan marginaalissa? Suomessa heitä on noin 1800 henkilöä. YTT Riikka Haahtelan mukaan naisten asunnottomuus ei näy kaduilla, sillä kodittomat naiset majailevat usein tuttaviensa luona. Naisten elämäntilanteet ovat monisäikeisiä, useilla on päihde- ja mielenterveysongelmia. Asunnottomat naiset kokevat yhteiskunnassa sivullisuutta ja osattomuutta; lisäksi heidän elämäntapoihin kohdistuu moralisointia ja leimaamista.
Mutta, asunnottomista 90 % on miehiä, tilastoi köyhyystutkija Jouko Karjalainen. Onko sittenkin syytä unohtaa sukupuoli ja puhua yksinomaan ihmisistä. Tilastot kertovat, että suomalaista 118 000 elää vakavasti köyhinä. Vakava köyhyys määritellään siten, että ihmisellä ei ole varaa vähintään neljään seuraavista yhdeksästä asiasta: yllättävät kulut, viikon loma poissa kotoa kerran vuodessa, proteiinipitoinen ateria joka toinen päivä, asunnon riittävä lämmitys, pesukone, televisio, puhelin, auto sekä laskujen maksukyky sisältäen lainanlyhennykset ja vuokrat.
Minun tuntemani vakavasti köyhät ovat yksinhuoltajia, joiden on hyvästä koulutuksesta huolimatta vaikea kiinnittyä työelämään oman terveydentilan, erityislasten, päivähoitojärjestelyjen ja/tai erilaisten kannustinloukkujen takia. Näitä tarinoita kuulen myös työni kautta, ja siksi pahoin pelkään, että vaivaisakkuus on lisääntymään päin. Tämä on myös tilastollinen fakta: vakava köyhyys koskee eniten niitä perheitä, joissa on vain yksi aikuinen huoltaja ja alaikäisiä lapsia. Tästä huolimatta useat mm nykyisen istuvan hallituksen päätökset ja leikkaukset ovat osuneet kipeästi juuri naisiin ja lapsiin, sekä jo ennestään heikossa asemassa oleviin henkilöihin. Jokin tässä mättää.
Ainoa keino vähentää köyhyyttä on yhteiskuntarakenteiden muuttaminen, sanoo Jouko Karjalainen. Soinin vaivaisakka ei sano mitään. Se seisoo paikallaan kauniina käsi ojossa. Ulkonäöllään ihmisissä ihmetystä herättänyt vaivaisakka, jonka miespuolisista kollegoista useimmat ovat sotaveteraaneja raaja-amputaatioineen, muistuttaa siitä, ettei ihmisen elämäntilanne useinkaan näy ulospäin.
Onkin tärkeää, että sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset oppivat tunnistamaan paremmin asiakkaiden palvelutarpeita ja tavoittavat myös niitä ihmisiä, jotka eivät itse hakeudu palvelujen piiriin. Tärkeää on myös kehittää palveluja entistä asiakaslähtöisimmiksi ja kokonaisvaltaisimmiksi. Näistä seikoista seminaaripuhujat olivat kaikki yhtä mieltä. Sote-uudistuksen toivotaan antavan tähän välineitä.
Voi vaivainen akka, kukaan ei paluutasi toivo, mutta taidat jo olla täällä. Olisitko arvannut, että 163 vuotta syntymäsi jälkeen, on sanomasi yhä ajankohtainen.
Kirjoittaja:
Matleena Pekkanen, työhönvalmentaja
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry
