”Tuo tarina on kuultu liian monta kertaa, nyt rakennetaan sinulle uusi”,
sanoi ystäväni päättäväisesti, kun tilitin hänelle kohtaloani. Tapahtuneesta on
parikymmentä vuotta, mutta muistan hetken kirkkaasti – niin kuin elämän
merkkipaalut muistaa. Ystäväni avulla oivalsin, että mennyttä voi katsoa
monesta vinkkelistä: asioita voi tarkastella vaikkapa oppimiskokemusten
valossa. Hiljalleen aloin ymmärtää, että elämäni tärkein tarina on se tarina,
jota kerron itselleni.
Nyt vuosikymmeniä myöhemmin, koulunpenkkejä kuluttaneena, voisin
määritellä, että viisas ystäväni harjoitti kanssani käytännön elämän
filosofiaa: ratkaisukeskeisyyttä ja näkökulman vaihtamisen taitoa. Näitä
taitoja meillä pohjoiskarjalaisilla yhdistystoimijoilla on ollut tänä syksynä
ilo opiskella psykoterapeutti Suvi Pikkusaaren asiantuntemuksessa Ohjausta ratkaisukeskeisesti – koulutussarjassa. Koulutuksen järjestäjinä ovat
yhdistyksemme KAIKU- ja KAJO-keskus – hankkeet sekä Joensuun kaupungin
KAKE-hanke.
Ratkaisukeskeinen ajattelu- ja työtapa on käytännönläheinen ja myönteinen
tapa kohdata elämän pulmatilanteita. Termi ei viittaa valmiiden ratkaisujen
tarjoamiseen, vaan tavoitteena on ideoida ja kehittää yhdessä ohjattavan kanssa
luovia ratkaisuja korostamalla toiveikkuutta, voimavaroja, edistystä ja
yhteistyötä. Lähtökohtana ajatustavassa on näkemys siitä, että jokainen meistä
on oman elämänsä paras asiantuntija; ohjattava tietää ja päättää sen, mitä
asioita, millä tavalla ja missä aikataulussa tavoitellaan.
Parhaimmillaan ratkaisukeskeisyys on konkreettista yhdessä tekemistä:
ratkaisuideoiden kehittämistä, tavoitteiden asettamista, toimimista, ideoiden
kokeilua ja arvioimista. Matkaan voi lähteä vaikkapa miettimällä
seuraavanlaisia kysymyksiä. Mikä voisi pulmatilanteessa auttaa? Mikä on
auttanut tähän asti? Mitä tehtiin kun sujui paremmin? Mikä olisi aivan uutta?
Mitä toiset eivät sinulta ainakaan odota? Mitkä ovat vahvoja puoliasi? Miten
neuvoisit ystävääsi tässä tilanteessa? Kenellä voisi olla hyviä ideoita?
Ja vaihtamalla todellakin paranee, sanoo Ratkes. Näkökulman vaihtamisen
taito on oiva vastalääke jumiutuneisiin ajatustapoihin ja toimintamalleihin. ”Ihmisiä
eivät järkytä asiat, vaan heidän uskomuksensa niistä”, on stoalaisen filosofi
Epiktetoksen kuulu periaate liki 2000 vuoden takaa. Näinhän asiat ovat: faktoja
en voi muuttaa, mutta voin päättää, kuinka suhtaudun asioihin. Tämä on onnen avain, sanoo psykiatri ja
filosofi Antti S. Mattila, jonka Näkökulman vaihtamisen taito – kirjan
hiljattain luin. Se, miten tulkitsemme maailmaa ympärillämme, on vastavuoroisessa
suhteessa siihen, miten onnellisia olemme. Näetkö ympärilläsi positiivisia vai
negatiivisia asioita, sen voit päättää itse.
Ohjausta ratkaisukeskeisesti koulutussarja jatkuu marras-joulukuussa kahden
tapaamiskerran verran. Liikkuvaan junaan saattaa vielä löytyä matkalippu; ota
siinä tapauksessa yhteyttä koulutuksen järjestäjään. Mutta nou hätä, vaikket pulpettiin
pääsisikään, itseään voi tutkiskella ja näkökulmia käännellä ilman
koulutuksiakin.
Kun seuraavan kerran ärsyynnyt jostakin, laita päähäsi vaaleanpunaiset
silmälasit ja mieti, mitä hyvää asiassa on.
Tai kysy toimintaohjetta vaikkapa lapseltasi. Minä tein näin eilen, ja
kuinka viisaan vastauksen 11-vuotias antoikaan: juodaan äiti ensin sitä hyvää
teetä, sitten väännetään kättä ja mietitään tuota juttua vasta sitten, kun et
ole enää noin vihainen.
Matleena Pekkanen
Työhönvalmentaja, Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry