Berliinissä Currywurst kohtaa jo luontevasti Döner- kebabin!

Berliinissä kampanjoidaan monikulttuurisen yhden Berliinin puolesta

Saksassa on maahanmuuttajia neljässä sukupolvessa. Saksalainen yhteiskunta onkin jatkuvassa liikkeessä; joka vuosi 1,5 miljoonaa ihmistä muuttaa maahan ja maasta pois. Työ tai sen etsintä on keskeinen liikettä ylläpitävä tekijä. Saksan kasvava talous tarvitsee työntekijöitä ja myös turva-
paikanhakijoihin suhtaudutaan mahdollisena työvoimana, joka pitää yhteiskunnan käynnissä.

Silti myös saksalaisille pakolaisten suuri aalto viime vuonna oli uusi ja haastava asia.  Saksan perustuslain mukaan maa suojelee vainottuja. Vainotuksi määritellään nyt Syyriasta, Iranista, Irakista, Eritreasta ja Somaliasta tulevat, joista merkittävä osa saa turvapaikan. Afganistanista tulevista myönteisen päätöksen saa noin puolet, mutta esim. Bal-
kanilta saapuvien on vaikea saada turvapaikkaa.

Kaikkiin osavaltioihin ohjataan tietty prosenttimäärä turva-pakanhakijoita. Aikaisemmin turvapaikkaprosessi kesti kaksikin vuotta ja sen aikana ei ollut mahdollisuuksia työhön tai kieliopintoihin. Nykyisin integraatio alkaa heti saapumi-
sesta ja Saksassa on lupa työskennellä heti ensimmäisestä saapumispäivästä ilman oleskelulupaa mikäli kielitaito vain riittää työtehtävistä selviytymiseen. Muutakin byrokratiaa on vähennetty: vähän aikaa sitten maahan tulija rekisteröitiin viisi eri kertaa, nyt pyritään yhteen rekisteröitymiseen. Sak-
saan tullut turvapaikanhakija saa lain perusteella sairasvakuutuskortin, jonka avulla voi avata välttämättömän pankkitilin. Jokainen hylkäävä päätös tutkitaan erityisessä toimielimessä.

Berliinin pakolaiskirkko toimii mm. paperittomien hyväksi. Kuvassa kirkon edustaja ja tutustumismatkalla oppaana ja tulkkina toiminut DIAKONIa-ammattikorkeakoulun
lehtori Kai Henttonen

Berliini on sekä kaupunki että osavaltio ja sen 3,6 miljoonasta asukkaasta 30 % on maahanmuuttaja-
taustaisia. Väestörakenteen muutoksesta kertoo paljon se, että peruskoululuokista puolet on maa-
hanmuuttajataustaisia. Berliinissä paljon käytetty käsite on interkulturaalinen tai kulttuurinen avau-
tuminen, josta puhuivat kaikki vierailukohteidemme esittelijät.  Samalla myös herkistettiin: koulutuksen, tiedotuksen ja pyöreän pöydän keskustelujen avulla työtekijöitä ja yhteisöjä tehtiin tietoiseksi eri kult-
tuurien erityispiirteistä ja tarpeista.

Berliinissä on vuodesta 2006 ollut voimassa osallisuus- ja integraatiolaki, jota on uudistettu jo kaksi kertaa.  Integraatio- ja uskontovaltuutettujen nimikkeet kertovat, että asia otetaan vakavasti. Berliinissä toimii 139 monenlaisista kieli- ja kult-
tuuriyhteisöistä koulutettua integraatioluotsia, jotka jalkautuvat eri alueille neuvomaan ja tukemaan ihmisiä.  Erityiset kaupunginosaäidit (stadtheimmutter) koputtavat ihmisten oville ja tekevät yhteistyötä myös paikallishallinnon kanssa.  Berliinissä on paljon toimijoita maahanmuuttajatyön kentällä ja erityisesti järjestöillä ja seurakunnilla on hyvät yhteydet maahanmuuttajayhteisöihin.

Maahanmuuttajilla ja monikulttuurisuustyössä sekä Berliinissä että koko Saksassa on myös paljon haasteita. Saksassakin perheidenyhdistämistä on rajoitettu, asuntotilanne on vaikea ja tuhannet pakolaiset asuvat yhä mm urheiluhalleissa. Eri maahanmuuttajaryhmien saaminen saman pöydän ääreen on hankalaa. Vastakkain-
asettelu ja erilaiset väkivallanteot ovat lisääntyneet ja äärioikeistolaiset kansallismieliset ryhmät kylvävät tutunoloisesti vihaa ja eripuraa.

Monikulttuurinen Berliini on kiehtova kaupunki. Kuten iltakävelyn oppaanamme toiminut suomalainen freelancer toimittaja Pertti Rönkkö sen sanoi: ”turistitkin välttelevät Berliinin vanhan kaupunkikeskustan tylsiä katuja ja tulevat paljon mieluummin värikkääseen Kreutzbergiin ja muille maahanmuuttajien asuttamalle alueille, joissa taide, kulttuuri, yritteliäisyys, ihmisten monenlainen kirjo – currywurstit ja dönerit kykenevät elämään rinta rinnan”! 

Elina Pajula ,kirjoittaja toimii Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen toiminnanjohtajana ja osallistui marraskuussa 2016 SOSTEn järjestämälle tutustumiskäynnille Berliinin maahanmuuttajapolitiikkaan.

Vaihtamalla paranee!

”Tuo tarina on kuultu liian monta kertaa, nyt rakennetaan sinulle uusi”, sanoi ystäväni päättäväisesti, kun tilitin hänelle kohtaloani. Tapahtuneesta on parikymmentä vuotta, mutta muistan hetken kirkkaasti – niin kuin elämän merkkipaalut muistaa. Ystäväni avulla oivalsin, että mennyttä voi katsoa monesta vinkkelistä: asioita voi tarkastella vaikkapa oppimiskokemusten valossa. Hiljalleen aloin ymmärtää, että elämäni tärkein tarina on se tarina, jota kerron itselleni.

Nyt vuosikymmeniä myöhemmin, koulunpenkkejä kuluttaneena, voisin määritellä, että viisas ystäväni harjoitti kanssani käytännön elämän filosofiaa: ratkaisukeskeisyyttä ja näkökulman vaihtamisen taitoa. Näitä taitoja meillä pohjoiskarjalaisilla yhdistystoimijoilla on ollut tänä syksynä ilo opiskella psykoterapeutti Suvi Pikkusaaren asiantuntemuksessa Ohjausta ratkaisukeskeisesti – koulutussarjassa. Koulutuksen järjestäjinä ovat yhdistyksemme KAIKU- ja KAJO-keskus – hankkeet sekä Joensuun kaupungin KAKE-hanke.

Ratkaisukeskeinen ajattelu- ja työtapa on käytännönläheinen ja myönteinen tapa kohdata elämän pulmatilanteita. Termi ei viittaa valmiiden ratkaisujen tarjoamiseen, vaan tavoitteena on ideoida ja kehittää yhdessä ohjattavan kanssa luovia ratkaisuja korostamalla toiveikkuutta, voimavaroja, edistystä ja yhteistyötä. Lähtökohtana ajatustavassa on näkemys siitä, että jokainen meistä on oman elämänsä paras asiantuntija; ohjattava tietää ja päättää sen, mitä asioita, millä tavalla ja missä aikataulussa tavoitellaan.

Parhaimmillaan ratkaisukeskeisyys on konkreettista yhdessä tekemistä: ratkaisuideoiden kehittämistä, tavoitteiden asettamista, toimimista, ideoiden kokeilua ja arvioimista. Matkaan voi lähteä vaikkapa miettimällä seuraavanlaisia kysymyksiä. Mikä voisi pulmatilanteessa auttaa? Mikä on auttanut tähän asti? Mitä tehtiin kun sujui paremmin? Mikä olisi aivan uutta? Mitä toiset eivät sinulta ainakaan odota? Mitkä ovat vahvoja puoliasi? Miten neuvoisit ystävääsi tässä tilanteessa? Kenellä voisi olla hyviä ideoita?

Ja vaihtamalla todellakin paranee, sanoo Ratkes. Näkökulman vaihtamisen taito on oiva vastalääke jumiutuneisiin ajatustapoihin ja toimintamalleihin. ”Ihmisiä eivät järkytä asiat, vaan heidän uskomuksensa niistä”, on stoalaisen filosofi Epiktetoksen kuulu periaate liki 2000 vuoden takaa. Näinhän asiat ovat: faktoja en voi muuttaa, mutta voin päättää, kuinka suhtaudun asioihin.  Tämä on onnen avain, sanoo psykiatri ja filosofi Antti S. Mattila, jonka Näkökulman vaihtamisen taito – kirjan hiljattain luin. Se, miten tulkitsemme maailmaa ympärillämme, on vastavuoroisessa suhteessa siihen, miten onnellisia olemme. Näetkö ympärilläsi positiivisia vai negatiivisia asioita, sen voit päättää itse.

Ohjausta ratkaisukeskeisesti koulutussarja jatkuu marras-joulukuussa kahden tapaamiskerran verran. Liikkuvaan junaan saattaa vielä löytyä matkalippu; ota siinä tapauksessa yhteyttä koulutuksen järjestäjään. Mutta nou hätä, vaikket pulpettiin pääsisikään, itseään voi tutkiskella ja näkökulmia käännellä ilman koulutuksiakin.

Kun seuraavan kerran ärsyynnyt jostakin, laita päähäsi vaaleanpunaiset silmälasit ja mieti, mitä hyvää asiassa on.  Tai kysy toimintaohjetta vaikkapa lapseltasi. Minä tein näin eilen, ja kuinka viisaan vastauksen 11-vuotias antoikaan: juodaan äiti ensin sitä hyvää teetä, sitten väännetään kättä ja mietitään tuota juttua vasta sitten, kun et ole enää noin vihainen.

Matleena Pekkanen

Työhönvalmentaja, Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry

Velkapäivä joka päivä

Vietimme Velkapäivää yhdessä 90:n eri alojen ammattilaisen kanssa, jotka kohtaavat työssään ihmisiä velkoineen. Päivän aikana opimme Takuu-säätiön asiantuntijoilta sekä paikallisilta velkaneuvonnan ja ulosoton ammattilaisilta paljon hyödyllistä velka-asiaa. Velkapäivän järjestämisen taustalla olivat mm. Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen KAIKU-hankkeen työhönvalmennuksessa tehdyt havainnot siitä, miten selvittämätön velkamöykky on purettava ennen kuin päästään pohtimaan työllistymistä.

Suomessa on maksuhäiriöitä 372 800 ihmisellä. Heidän luottotietonsa ovat menneet. Määrä on kasvussa ja 90-luvun laman luvut on ylitetty jo aikaa sitten. Ulosoton piirissä on vuosittain lähes puoli miljoonaa ihmistä. Velkajärjestelyhakemuksen jättää 4 274 yksityishenkilöä vuodessa.

Velkaantunut ihminen ei useinkaan ole elämänsä kunnossa. Tulevaisuus ahdistaa ja laskut valvottavat. Velkaantumisen syytkin painavat mieltä. Velkaantua voi rakkaudesta, eläkkeelle jäädessä, heittelevien kuukausitulojen tähden, pienituloisuuden, sairauden, työkyvyttömyyden tai työttömyyden vuoksi. Ero voi muuttaa taloutta rajusti tai erilaiset riippuvuudet viedä rahat.

Talouskriiseissä eläville ihmisille on tarjolla paljon palveluja – sekä ehkäiseviä että korjaavia. Niin paljon, että voidaan puhua jo auttajien ja ratkaisujen viidakosta. Ratkaisukeinoja on, kun vain tietää, mistä lähteä liikkeelle. Päivän aikana kävi selväksi, että velkaantuneen ihmisen kannattaisi itse olla aloitteellinen ja tietää paljon ajaakseen omaa velka-asiaansa. Velkajärjestelyä kannattaisi hakea oikea-aikaisesti, seurata, ettei tule maksaneeksi jo vanhentuneita velkoja ja neuvotella ulosmittauksen lykkäyksestä hakuprosessin alkuvaiheessa. Onneksi myös auttajia löytyy. Ulosottomieheltä voi saada kullanarvoisia neuvoja, Takuu-säätiön chat-palvelussa voi kysyä raha-asioista eikä Pohjois-Karjalassa talous- ja velkaneuvontaan tarvitse jonottaa.

Raskaiden velka-asioiden käsittelyyn kannattaa hakea apua. Yhtä osoitetta ei ole vaan tukihenkilö voi olla sosiaalityöntekijä, vapaaehtoistyöntekijä, diakoni, järjestötyöntekijä, työhönvalmentaja, mielenterveystoimiston työntekijä tai vaikka välittävä lähimmäinen. Velkaongelmien kanssa painivien vertaisryhmällekin voisi olla tilausta.

Toivomme, että Velkapäivän jälkeen siihen osallistuneilla olisi entistä enemmän tietoa, taitoa ja ymmärrystä kohdata niitä, joilla on velkapäivä joka päivä. Työn tärkeydestä kertoo Takuu-säätiön asiakkaan kommentti: ”Se on ihanan vapauttava tunne, kun kaikki velat ovat täysin tiedossa ja tiedän, minkä verran niitä lyhennän. Ei tarvitse valvoa öitä laskujen kanssa”.

Johanna Seppänen, kehittämispäällikkö