Kun minulta kysytään, mistä olen kotoisin, vastaan en mistään, olen kotona kaikkialla. Näin kuvaa juuriaan toisen polven siirtokarjalainen Sirkka Vepsä, joka oli yksi Pakolaisuus ennen ja nyt – keskustelusarjan Ennen olin pakolainen – teeman (4.11.) vieraista. Illan kaksi muuta puhujaa olivat Ala Saeed Suomen Pakolaisavusta sekä ensimmäisen polven siirtokarjalainen Sanni Tikka.
Tunteikkaassa illassa kolme vahvaa ja viisasta naista kertoivat omista ja perheidensä elämänvaiheista. Vaikka pakolaisuus ja siirtolaisuus ovat lähtökohtaisesti eri asia, tunnistivat puhujat kokemuksissaan ja kansojensa historioissa yhtäläisyyksiä. Keskustelijat jakoivat näkemyksiään myös siitä, kuinka voimme helpottaa turvapaikanhakijoiden tilannetta tämän päivän Suomessa.
Irakin kurdi Ala Saeed saapui miehensä ja kahden lapsen kanssa Suomeen pakolaisena 16 vuotta sitten pitkän ja vaiheikkaan matkan jälkeen. Fysiikan opettaja opiskeli Suomessa lähihoitajaksi ja on työskennellyt viimeiset kuusi vuotta Suomen Pakolaisapu ry:ssä. Sanni Tikka joutui ensimmäiselle evakkomatkalle 2.5-vuotiaana talvisodan kynnyksellä 1939; toinen ja lopullinen lähtö tuli eteen syksyllä 1944. Sirkka Vepsä, toisen polven siirtokarjalainen, on syntynyt Savossa, mutta hänen sukujuurensa ulottuvat Karjalaan yli 500 vuoden ajalta. Tikka ja Vepsä ovat molemmat tehneet työuransa opettajina.
Kun kuuntelin näitä elämänrikkaita eri sukupolvien naisia, minulle tuli ikävä edesmennyttä siirtokarjalaista isoäitiäni. Niin ikävä, että kävin kotimatkalla hakemassa äidiltäni mummoni päiväkirjan. ”Sotaa pakoon 22.10.39” lukee sivulla, johon mummo on kirjoittanut elämänkulkunsa ajankohtia. Iltani kului päiväkirjan runoissa ja sukujuuria mietiskellen. Ihan vain faktana itselleni: olen kolmannen polven siirtokarjalainen, kahden sodassa haavoittuneen isoisän lapsenlapsi, Ruotsiin sotalapseksi lähetetyn isän tytär, äitinikin syntyessä vielä sodittiin. Läheltä liippaa, vaikka itse olen saanut elää koko elämäni rauhanaikaa.
Kuinka auttaa turvapaikanhakijaa kotoutumisessa? Tarvitaan tietämystä, ymmärrystä, kannustusta, kohtaamisia, arvostusta, hyväksyntää sekä hurttia huumoriakin puolin ja toisin. Ala Saeed korosti myös median vastuuta: yksittäisen ihmisen kokemuksia tai lausuntoja ei pidä rinnastaa kaikkia turvapaikanhakijoita koskeviksi. Oleellisinta on avartaa ajatuksia ja katsoa tätä hetkeä pidemmälle. Turvapaikanhakijoissa on tulevaisuutta. Kun me autamme nyt, meitä autetaan tulevaisuudessa.
Nämä kolme viisasta naista sanoittivat myös sen, että kotoutuminen ei ole yksipuolista, se ei koske vain turvapaikanhakijoita, vaan meitä kaikkia. ”Lempeämpi ollut ei sota toinen, evakkotielle saimme mennä kuin loinen, unohtaako kaiken voisin, ei mukanani ne vieraalle kamaralle vein”, kirjoittaa isoäitini.
18.11. aiheena ovat Nuoret turvapaikanhakijat
2.12. refugee at my house / Pakolainen kotonani 90-luvun Balkanilla ja 2000-luvun Suomessa
Aika: Keskiviikkoisin klo 17.30-19.00
Paikka: Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys, Siltakatu 20 A 11, Joensuu.
Keskustelusarjan järjestäjinä toimivat Itä-Suomen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden laitos ja Venäjä- ja rajatutkimuskeskus VERA, Joensuun seudun monikulttuurisuus ry, Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry
Suomen Pakolaisapu ry
Ohjelma
Matleena Pekkanen, Työhönvalmentaja
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry
