Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry
Tämä blogiteksti sai innoituksensa kahden miehen
ajatuksista. Toiseen tutustuin Jyväskylässä lukiessani seminaarikassista
poimimaani lehteä avauspuheenvuoroa odotellessani. Toisen viihdyttävää luentoshowta
seurasin täydessä auditoriossa Joensuussa opintoihini liittyen. Nämä miehet
muistuttivat minua siitä, että pieni on suurta ja monimutkainen yksinkertaista.
Molemmat heistä työskentelevät Aalto-yliopistossa.
Yli-innovaatioaktivisti Anssi Tuulenmäki kirjoittaa
artikkelissaan Kehitä uutta kokeilemalla toisenlaisesta
kehittämisen tavasta. Kokeilevan kehittämisen idea on yksinkertainen. Jos näet
työssäsi asian, joka ei toimi, ryhdy ideoimaan ja heti perään kokeilemaan.
Kokeilevassa kehittämisessä ei pyritä ensi laatimaan virheetöntä, riskitöntä mallia, jota sitten toteuttaa turvallisesti. Siinä lähdetään kokeilemaan, jotta opitaan, mistä tarkalleen ottaen on kysymys ja miten asia pitää hoitaa. Tuulenmäki suosittelee kokeilevaa kehittämistä työkaluksi erityisesti ihmislogiikalla toimivien ja aidosti uusien asioiden kehittämistyöhön. Omaa toimintaa voi aluksi parantaa kokeilemalla muutoksia pienempiin asioihin. Kun keksitään uusia ideoita pienten asioiden korjaamiseksi, niistä kerääntyy vähitellen isompia kokonaisuuksia.
Kokeilevassa kehittämisessä ei pyritä ensi laatimaan virheetöntä, riskitöntä mallia, jota sitten toteuttaa turvallisesti. Siinä lähdetään kokeilemaan, jotta opitaan, mistä tarkalleen ottaen on kysymys ja miten asia pitää hoitaa. Tuulenmäki suosittelee kokeilevaa kehittämistä työkaluksi erityisesti ihmislogiikalla toimivien ja aidosti uusien asioiden kehittämistyöhön. Omaa toimintaa voi aluksi parantaa kokeilemalla muutoksia pienempiin asioihin. Kun keksitään uusia ideoita pienten asioiden korjaamiseksi, niistä kerääntyy vähitellen isompia kokonaisuuksia.
Artikkelin luettuani ajattelin, että ihan ymmärtämättämme
olemme Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen KAJO-keskus -hankkeessa
tainneet toimia oikein. Olemme tarttuneet toimimattomiin asioihin, miettineet,
mitä tehdä niille. Sitten olemme kokeilleet niitä pienimuotoisesti, onnistuneet
tai epäonnistuneet. Olemme kutsuneet tätä kehittäväksi työotteeksi ja iloinneet
mahdollisuudesta toimia näin. Muutokset ovat usein olleet pieniä mutta yhdessä ne
ovat vieneet kokonaisuutta eteenpäin.
Lahjakas näyttelijä ja innovaatioiden akateeminen
asiantuntija professori Alf Rehn luennoi otsikolla Luovuuden ja innovaatioiden lähteet. Hän vakuutti, että emme edes
pidä luovuudesta. Luovuus yllättää meidät rajusti ja haastaa sen, mihin olemme
tottuneet. Luovuus on sitä, että katsoo sinne, minne muut eivät vielä ole
katsoneet. Rehnin mukaan ongelmana ei ole ideoiden vähyys vaan se, että ideat listitään
jo syntyvaiheessa välinpitämättömyydellä tai suoralla torjunnalla.
Innovaatioita ei voida järjestelmällisesti synnyttää konsulttien vetämissä
kalliissa innovaatiopäivissä. Niitä syntyy silloin tällöin, jos niille antaa
mahdollisuuden. Rehnin mukaan innovatiivisen organisaation resepti on
yksinkertainen. Pitää oppia pois välinpitämättömyydestä ja keskustella rohkeasti
muistakin kuin tutuista ja turvallisista asioista.
Rehnin luennolla kivi vierähti sydämeltäni. Minun ei
tarvitse yrittää tulla luovaksi innovaattoriksi ja miettiä, miten hankkeemme
pursuilisi luovuutta ja innovaatioita. Voin pitää huolen siitä, että yhteiselle
keskustelulle on arjessa tilaa ja että jokaiselle idealle annetaan
mahdollisuus. Innovaatioiden pitäisi syntyä omalla ajallaan.
Luovaa ja innovatiivista kokeilujen kevättä!