12.4.2017

Yksin ei pääse lähtemään

Millä tavoin sinä mieluiten annat palautetta erilaisista palveluista? Näin digiaikana moni vastaa erilaisiin kyselyihin netissä tai lähettää palautetta sähköisten palautelomakkeiden avulla. Oman alueensa tai erilaisten palvelujen kehittämiseen toiset osallistuvat erilaisissa raadeissa tai vaikka keskustelu- ja kuulemistilaisuuksissa. Miten sinä asukkaana olisit valmis osallistumaan palvelujen kehittämiseen?

Jalkauduin helmikuussa haastattelemaan ikäihmisiä asukas- ja asiakasosallisuuden teemoilta. Haastateltavia oli yhdeksän, iältään he olivat 70–89-vuotiaita. Tarkoituksenani oli selvittää, millä tavoin he mieluiten antaisivat palautetta sosiaali- ja terveyspalveluista, miten he asukkaana haluaisivat osallistua palvelujen kehittämiseen ja millaiset asiat voivat olla esteenä näihin osallistumiselle. Haastatteluissa kävi ilmi, että niin sanotuille perinteisille palautteenantokanaville, kuten puhelinsoitoille, kirjeille ja suulliselle palautteelle, on edelleen tarvetta. Toisena isona teemana haastatteluista nousi terveystekijöiden merkitys osallisuuteen ja palvelujen kehittämiseen osallistumiselle. Erityisesti fyysisen toimintakyvyn heikentyminen vaikeuttaa osallistumista monin tavoin. Lisäksi henkilökohtaisen tiedottamisen merkitys korostuu.

”Arkuus voi olla este, ei uskalla avata ääntä kun tämmöinen tavallinen ihminen ei mitään tiedä.” Palvelujen kehittämiseen asukkaana haastateltavat osallistuisivat mieluiten keskustelu- ja kuulemistilaisuuksissa. Toisaalta niihin osallistuminen koettiin haastavaksi huonontuneen fyysisen toimintakyvyn takia. ”Ei välttämättä tule lähdettyä mihinkään, kun ei yksin pääse.” Yksin ei pääse lähtemään ja taksiin ei aina ole varaa, ystäviäkään ei aina viitsi vaivata. Muita esteitä palvelujen kehittämiseen osallistumiselle haastateltavien mukaan oli tiedon puute. Tiedonsaannin parantamiseksi toivottiin esimerkiksi henkilökohtaista kutsua keskustelu- tai kuulemistilaisuuteen.

”Olen ollut hirveästi yhdistyksissä mukana, tukihenkilönä. Nykyään ei ole enää mahdollisuutta, kun olen niin huonokuntoinen.” Moni haastateltavista kertoi olleensa aktiivisesti mukana erilaisten järjestöjen ja yhdistysten toiminnassa, mutta nykyisen terveydentilan olevan sellainen, ettei mukana oloa koettu enää mahdolliseksi. Terveydellä on suuri vaikutus osallisuuteen ja osallistumiseen. Fyysisen toimintakyvyn heikentyminen vaikeuttaa osallistumista asukkaana sekä voi heikentää osallisuuden kokemuksia niin yksilö- kuin yhteisötasolla.

Järjestöjen toiminta miellettiin tärkeäksi. Voisivatko järjestöt olla jollain tavalla mukana kehittämässä palveluja? ”Kyllä pitäisi olla kehittämässä, senioreita pitää saada mukaan, ettei jää kotiin.” Haastateltavat ehdottivat, että järjestöjen tulisi olla mukana palvelujen kehittämisessä, esimerkiksi keskustelemalla ja viemällä asioita eteenpäin.
 
Haastattelemani henkilöt olivat kaikki naisia. Tärkeää olisi ollut kuulla myös ikämiesten ajatuksia siitä, kuinka he haluaisivat osallistua palvelujen kehittämiseen. Henkilökohtainen kutsu tai tiedote tuli esille monissa haastateltavien vastauksissa. Olisi mielenkiintoista myös tietää, miksi henkilökohtaista tiedottamista kaivattaisiin lisää. Onko kaikessa tietotulvassa vaikea löytää, mikä tieto koskettaa itseä tai onko tieto sellaisessa muodossa, että se saavuttaa vastaanottajansa?














Alina Kolppanen, harjoittelija Karelia AMK
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry

10.3.2017

Yhdistystoiminnasta hyvinvointia ja elinvoimaa!

Tulevaisuuden kunnan tehtävänä on edistää kuntalaisten hyvinvointia, yhteisöllisyyttä ja alueen elinvoimaa. Kaikkea tätä löytyy yhdistyskentältä: liikunta-, kulttuuri-, harrastus-, nuoriso-, eläkeläis- sekä sosiaali- ja terveysalan yhdistyksistä, joissa ihmiset toimivat yhteisten asioiden hyväksi.

Tämän kevään kuntavaaleissa on mahdollista tarkastella myös kuntarakenteita uudella tavalla: luoda vuoropuhelua kunnan toimijoiden kesken, lisätä osallistumista ja herättää intoa kansalaistoimintaan. Monet Pohjois-Karjalan kunnista kuten Liperi, Kontiolahti, Juuka ja Outokumpu ovat lähteneet luomaan uusia päätöksentekorakenteita, joissa myös yhdistyskentän ihmiset ovat mukana. Rääkkylän yhdistykset perustivat kunnan tuella maakunnan ensimmäisen PaikallisJanen ”Rääkkylän pajan” viemään eteenpäin yhdistysten yhteistyötä sekä vahvistamaan yhteistyötä kunnan kanssa.

Paikalliset yhdistykset tarvitsevat toimiakseen tiloja, tukea ja arvostusta. Toimijoilla on paljon haasteita. Monet yhdistykset toimivat pienillä resursseilla täysin vapaaehtoispohjalta. Ihmisten ajankäytöstä käydään kovaa kilpailua ja kaupallisten vapaa-ajan aktiviteettien tarjonta on valtaisa. Opetussuunnitelmien uudistus voi tuoda järjestöjen toiminnan uudelleen kiinnostavaksi elämänareenaksi nuorille ja opiskelijoille. Vastikään Lapin yliopistossa väitelleen Liisa Ansalan mukaan yhdistyksissä toimiminen lisää opiskelumotivaatiota ja edistää opiskelijoiden työnhakua. Me yhdistyskentän aktiivit tiedämme tämän: yhdistystoiminta on tuonut meille vaikuttamisen paikkoja, ystäviä, osaamista, tärkeitä verkostoja sekä työtä.

Kun pohjoiskarjalaiset antavat omaa aikaansa yhteiseksi hyväksi, pienistäkin puroista voi rakentua mahtava virta. Elinvoimaisessa kunnassa ja menestyvässä maakunnassa keskeisin on hyvinvoiva ihminen. Pohjois-Karjalan järjestöasiain neuvottelukunta Jane haastaa kuntavaaliehdokkaat mukaan edistämään yhdistysten toimintaa!

Julkaistu Karjalaisessa 8.3.2017

 


Katja Asikainen
puheenjohtaja
Pohjois-Karjalan järjestöasiain neuvottelukunta Jane







Elina Pajula
toiminnanjohtaja
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry




Pohjois-Karjalan Järjestöasiain neuvottelukunta JANE haastaa kuntavaaliehdokkaat rakentamaan järjestöystävällistä kuntaa: käy tekemässä oma lupauksesi yhdistystoiminnan tukemiseksi www.jelli.fi/kuntavaalit2017 -sivulla. JANE julkaisee sosiaalisessa mediassa yhdistystoimintaa tukevien kuntavaaliehdokkaiden nimet. #jane #kukasaajärjestöjenäänen 
Lisätietoa Pohjois-Karjalan Järjestöasiain neuvottelukunta JANEn Kuka saa järjestöjen äänen? -kampanjasta www.jelli.fi/kuntavaalit2017



 

1.2.2017

Kynä omaan käteen!



Millaiset tulevaisuuden suunnitelmat sinulla on työllistymisen suhteen?

Tähän kysymykseen törmäät jatkuvasti, mikäli olet työtä vaille. Kysyjä tarkoittaa hyvää, mutta vastausta ei ole aina helppo haastattelutilanteessa löytää. Tämän vuoksi olemme kokeilleet työllistymisen suunnitelmien tekemistä toisin. Aluksi tarvitaan tyhjä paperi ja kynä.

Aloitetaan siitä, että ihminen itse kirjoittaa omin sanoin tavoitteen paperille. Lisäksi henkilö kirjoittaa tavoitteen saavuttamisen hyödyt itse ylös. Seuraavaksi piirretään omanlaiset portaat (10 askelta) ja kirjoitetaan tavoite ylimmäiselle portaalle. Tämän jälkeen mietitään, millä portaalla ollaan tällä hetkellä menossa.

”Koen, että olen jo hyvässä vauhdissa menossa eteenpäin.” (Matti portaan 4 ja 5 välissä).

Portaiden piirtämisen ja tavoitteiden kuvaamisen jälkeen on vuorossa toimintasuunnitelman kirjoittaminen, johon kirjoitettaan tavoitteet ja sovitaan kuka tekee mitäkin ja milloin. Erityistä tukea työllistymisessään tarvitsevat henkilöt usein tässä vaiheessa kertovat kokemuksestaan, etteivät asiat yleensä mene suunnitellusti. Totta. Tätä varten työhönvalmentajan kanssa mietitään jokaisen tavoitteen kohdalle mahdollinen varasuunnitelma. Jos tulee takapakkia ja tullaan kuperkeikalla portaat alas, niin varasuunnitelma auttaa eteenpäin menemisessä.

On hyödyllistä nähdä, miten monta vaihetta on matkan varrella (Maija portaalla 2).

Paperi jää asiakkaalle ja hän voi halutessaan palata siihen kotona. Paperista on helppo nähdä omin sanoin ja omalla käsialalla kirjoitettu tavoite ja toimintasuunnitelma. Eipä tarvitse miettiä kotona, mitähän se työhönvalmentaja sanoi ja suunnitteli puolestani. Työhönvalmentajan on muistettava palata portaisiin myöhemmin vaikka kysymällä, miten välitavoitteet ovat edenneet.

Liikuttavaa huomata, miten paljon on tullut jo tehtyä tavoitteen eteen (Liisa portaalla 8).

Millaista hyötyä menetelmän käyttö on antanut asiakastyöhön? Omin sanoin kirjoitettu tavoite koetaan mielekkääksi ja itselle tärkeäksi. Portaat konkretisoivat työn määrän ja sen mitä itse on tehtävä oman tavoitteen eteen. No, laiskotteleeko työhönvalmentaja, kun antaa kynän asiakkaalle? Ei. Työhönvalmentajan rooli on toimia oivalluttajana. Työhönvalmentaja ei tee puolesta, vaan tukee asiakasta asiakkaan työllistymiseen liittyvän tavoitteen saavuttamisessa. Asiakas on itse osallinen omien suunnitelmien eteenpäin viemisessä.

Tavoite-portaiden käyttöä jatketaan näistä syistä edelleen Kaiku-hankkeen työhönvalmennuksessa.

 

Sanna Saastamoinen
Hilkka Pirhonen











Sanna työskentelee projektipäällikkönä ja Hilkka työhönvalmentajana Kaiku -hankkeessa, jonka tavoitteena on tukea ihmisten kuntoutus-, koulutus ja työllistymispolkuja yhdistyskentällä. Kaiku -hanke toteutetaan ajalla 1.8.2015-31.12.2017 Joensuussa.

11.1.2017

Namaste - monikulttuurisuutta varhaiskasvatukseen!




Monikulttuurisuus on ajankohtainen aihe myös varhaiskasvatuksessa. Tutustuim-
me aiheeseen paremmin opinnäyte-
työmme tiimoilta, jonka tuotoksena syntyi materiaalivihko Joensuun päiväkotien ja Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry:n käyttöön. Materiaalivihko sisältää erilaisia harjoituksia liittyen ihmisten ja kulttuurien moninaisuuteen ja yhteisölli-
syyteen. Materiaalivihkon tarkoituksena on tukea kasvattajia monikulttuurisuus-
kasvatustyössä. Materiaalivihkoa voi käyttää lasten kanssa työskennellessä, myös päiväkotityön ulkopuolella. Harjoi-
tusten lisäksi vihkossa on lyhyesti tietoa kulttuurienvälisestä kasvatuksesta ja monikulttuurisuusosaamisesta. Vihkon lopusta löytyy kirjavinkkejä aiheeseen liittyen, joita aikuiset voivat hyödyntää lasten kanssa työskennellessä.

Kiinnostus eri kulttuureihin ja niiden näkymiseen päiväkodissa ohjasi meidät tähän aiheeseen. Siihen halusimme tutustua lasten kanssa tutkien ja elämyksellisten leikkien kautta. Ohjasimme lapsille Matkalla maailmalla -seikkailun, jossa vierailimme kuvitteellisesti neljässä eri maassa. Jokaisessa maassa tutkimme kyseiselle kulttuurille ominaisia asioita tekemisen kautta. Venäjällä tanssimme ripaskaa ja Intiassa tutustuimme maan ruokakulttuuriin. Matkalla maailmalla -seikkailu valikoitui toteutustavaksi sen takia, että kyseisessä päiväkodissa eri kulttuureihin tutustuminen oli jäänyt harmillisen vähäiselle huomiolle. Koimme, ettemme olleet saaneet opintojemme kautta tarpeeksi tietoa monikulttuurisuudesta varhaiskasvatuksessa, joten tämän kautta tuimme myös omaa ammatillista kasvua kohti lastentarhanopettajan työtä.

Sitä ihmettelemme, miksi monikulttuurisuuskasvatus näkyy niin vähän päiväkodeissa vaikka sen toteuttaminen arjen työssä on helppoa. Tämän kokemuksen olemme saaneet opintojen myötä harjoitteluista ja käytännön työstä. Pohdimme, minkä vuoksi monikulttuurisuuskasvatus ei ole samalla tavalla yhtenä kasvatuksen teemoina kuten esimerkiksi tunne- tai liikuntakasvatus on. Lapselle on ominaista asioiden ihmettely, joten kasvattajan tulisi vastata lapsen ihmettelyihin, eikä sivuuttaa niitä kiireen keskellä. Etenkin nykyään, kun lapsiryhmien koot ovat päiväkodeissa suurentuneet, kasvattajien tärkein tehtävä on mahdollistaa lapselle turvallinen ja sujuva hoitopäivä. Uusien asioiden ja teemojen sisällyttäminen arkeen voi tuntua työläältä ja vaativan suunnittelua. Päiväkodissa säännöt ja rutiinit ovat päivän sujuvuuden kannalta tärkeitä, mutta joskus voisi kuitenkin poiketa tutuista tavoista ja esimerkiksi pitää ruokahetken intialaisittain lattialla syöden vain oikeaa kättä käyttäen. Tämäntyyppisistä ex tempore -jutuista jää luultavasti jonkinlainen muistijälki lapselle. Aikuisen ohjaamat jutut voivat siirtyä lasten leikkeihin niitä rikastuttaen, ja tehden näin eri kulttuurien tavat tutuksi lapsen arkeen.

Toivomme, että tekemästämme materiaalivihkosta tulisi toimiva väline päiväkodissa, mutta myös muualla ihmisten parissa työskennellessä. Materiaalivihkon tarkoituksena on helpottaa tuokioiden suunnittelua ja säästää näin työntekijöiden aikaa. Myös meidän matka jatkuu kohti moninaisempaa tulevaisuutta työelämän merkeissä.  



Lotta Seppälä ja Saara Lempessalmi

Kirjoittajat ovat juuri valmistuneet sosionomeiksi Karelia-ammattikorkeakoulusta. Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry oli toimeksiantajana heidän opinnäytetyössään.