5.5.2017

Yhdistystyöllistämisen monet mahdollisuudet


Kolmannella sektorilla tapahtuvaa palkkatukityöllistämistä on parjattu ”tempputyöllistämiseksi”, ja sen merkitys on kyseenalaistettu moneen otteeseen eri yhteyksissä. Työhönvalmentajana saan läheltä nähdä, kuulla ja kokea lukuisia hienoja tositarinoita, millaista työtä maakunnan yhdistyksissä tehdään palkkatuella tälläkin hetkellä.

Kajo-keskus on P-K:n Sosiaaliturvayhdistyksen hallinnoima työllisyyshanke, jonka kautta maakunnan yhdistyksissä on tälläkin hetkellä noin 90 hlöä työllistettynä. Työtehtävät vaihtelevat yhdistyksen toiminnan, tavoitteiden ja kohderyhmän mukaisesti. Lukuisat kyläyhdistykset ovat saaneet kylätaloilleen huoltomiehen, remonttiapua tai vaikkapa kylätalkkarin, joka kylätalon lämmityksen lisäksi käy auttamassa kylälaisten kotona esimerkiksi lumitöissä tai nurmikon leikkuussa. Tällä työllä mahdollistetaan maaseudulla ja omakotitalossa asuminen vaikkapa ikäihmiselle tai muuten apua kaipaavalle. Kyläläiset maksavat muutaman euron korvauksen tehdystä työstä, joilla katetaan kilometrikorvaukset työntekijöille, ja työntekijä saa työehtosopimuksen mukaisen palkan, joka katetaan tässä tapauksessa palkkatuella. Onpa kylätalkkari toiminut myös asiointiapuna tai kylän tilaisuuksiin kyyditsijänä ja kesäteatterin apumiehenä.

Useiden potilasjärjestöjen jäsenet ovat saaneet työntekijän avun milloin kodin pieniin kunnostustöihin tai vaikkapa muistisairaan kaveriksi muistelutuokioihin tai kävelylle. Omaishoitaja on päässyt kauppaan yksin ja saanut lepohetken, kun järjestön työntekijä on avustanut kotona.

Perinneyhdistykset vaalivat kulttuuriperintöä, tallentavat historiaa arkistoihin ja ylläpitävät pieniä museoita maakunnassamme. Moni tarina olisi jäänyt kirjaamatta sähköiseen muotoon tai kuva-arkisto luomatta, jos ei vapaaehtoisten lisäksi olisi ollut työntekijää avustamassa. Monissa yhdistyksissä aktiivisia toimijoita on yhden tai kahden käden sormin laskettava määrä, ja heidän työpanoksensa yhdistystoimintaan on suuri. Heistä monet ovat jo työuransa tehneet ja mielellään luopuisivat vastuusta vapaaehtoistoiminnassakin pikku hiljaa. Osa taas työelämän puristuksessa pakertaa vielä iltaisin yhdistystoimijoina ja heille apukädet tulevat tarpeeseen. Eräskin yhdistysaktiivi kerran kysäisi, voisinko lisätä tunteja vuorokauteen? Siihen en pystynyt, mutta työparin hänelle saatoin etsiä.

Yhdistykset ylläpitävät myös koulujen iltapäiväkerhoja ja päiväkoteja ja järjestävät muutakin kerhotoimintaa. Lapset saavat hoivaa, koululaiset apua läksyihinsä ja eri-ikäiset aktiviteetteja arkeensa. Ohjaajan työpanos tulee tarpeeseen lapsiperheiden arkea helpottamaan. Myös taideyhdistykset ja kädentaitajien omat yhdistykset tuottavat kulttuuripalveluja, ylläpitävät näyttelytoimintaa ja käsityömyymälöitä monessa kunnassa.

Monilla yhdistyksillä on myös kirpputoritoimintaa, joka tukee kierrätystä ja kestävää kehitystä. Yhdistykset mahdollistavat kirpputorit pienissäkin kirkonkylissä, ja taajamissa; näin ostosmatka voikin hoitua jalkaisin tai pyörällä omalla kylällä. Samoissa tiloissa myös jaetaan EU-ruoka-apua tai tarjotaan avoin kohtaamispaikka kyläläisille.

Yhdistysten toiminnan kannalta työntekijän työpanos on suuressa roolissa, ja työ taasen vie tekijäänsä eteenpäin työmarkkinoilla. Palkkatuki maksetaan työnantajalle, ja työntekijä saa työehtosopimuksen mukaista palkkaa kokemuslisät huomioituna. Työsuhteen aikana on mahdollista suorittaa lisäkoulutusta, esim. työhön tarvittavia lupakortteja tai jopa aloittaa ammatillisen tutkinnon opiskelu tai sen osa. Näin tuetaan työntekijän jatkotyöllistymismahdollisuuksia kohti avoimia työmarkkinoita. Työhönvalmentajan avulla ja tuella mietitään räätälöidysti jokaisen omaa työllistymispolkua.

Alueellinen tasa-arvo ja elinvoimaisuus korostuvat usein juhlapuheissa. Jotta kauniit sanat muuttuisivat lihaksi, tarvitaan aitoja konkreettisia toimia kylien elävöittämiseksi ja pienten kuntien reuna-alueidenkin asuttuna pysymiseksi. Kylätalon piipusta kohoava savu, kesäteatteri tai museo tuovat eloa ja valoa. Palkkatukityö antaa tekijälleen työkokemusta, mutta myös yhteisölle lisäarvoa- yhteiskunnasta puhumattakaan.







Minna Savolainen
työhönvalmentaja

12.4.2017

Yksin ei pääse lähtemään

Millä tavoin sinä mieluiten annat palautetta erilaisista palveluista? Näin digiaikana moni vastaa erilaisiin kyselyihin netissä tai lähettää palautetta sähköisten palautelomakkeiden avulla. Oman alueensa tai erilaisten palvelujen kehittämiseen toiset osallistuvat erilaisissa raadeissa tai vaikka keskustelu- ja kuulemistilaisuuksissa. Miten sinä asukkaana olisit valmis osallistumaan palvelujen kehittämiseen?

Jalkauduin helmikuussa haastattelemaan ikäihmisiä asukas- ja asiakasosallisuuden teemoilta. Haastateltavia oli yhdeksän, iältään he olivat 70–89-vuotiaita. Tarkoituksenani oli selvittää, millä tavoin he mieluiten antaisivat palautetta sosiaali- ja terveyspalveluista, miten he asukkaana haluaisivat osallistua palvelujen kehittämiseen ja millaiset asiat voivat olla esteenä näihin osallistumiselle. Haastatteluissa kävi ilmi, että niin sanotuille perinteisille palautteenantokanaville, kuten puhelinsoitoille, kirjeille ja suulliselle palautteelle, on edelleen tarvetta. Toisena isona teemana haastatteluista nousi terveystekijöiden merkitys osallisuuteen ja palvelujen kehittämiseen osallistumiselle. Erityisesti fyysisen toimintakyvyn heikentyminen vaikeuttaa osallistumista monin tavoin. Lisäksi henkilökohtaisen tiedottamisen merkitys korostuu.

”Arkuus voi olla este, ei uskalla avata ääntä kun tämmöinen tavallinen ihminen ei mitään tiedä.” Palvelujen kehittämiseen asukkaana haastateltavat osallistuisivat mieluiten keskustelu- ja kuulemistilaisuuksissa. Toisaalta niihin osallistuminen koettiin haastavaksi huonontuneen fyysisen toimintakyvyn takia. ”Ei välttämättä tule lähdettyä mihinkään, kun ei yksin pääse.” Yksin ei pääse lähtemään ja taksiin ei aina ole varaa, ystäviäkään ei aina viitsi vaivata. Muita esteitä palvelujen kehittämiseen osallistumiselle haastateltavien mukaan oli tiedon puute. Tiedonsaannin parantamiseksi toivottiin esimerkiksi henkilökohtaista kutsua keskustelu- tai kuulemistilaisuuteen.

”Olen ollut hirveästi yhdistyksissä mukana, tukihenkilönä. Nykyään ei ole enää mahdollisuutta, kun olen niin huonokuntoinen.” Moni haastateltavista kertoi olleensa aktiivisesti mukana erilaisten järjestöjen ja yhdistysten toiminnassa, mutta nykyisen terveydentilan olevan sellainen, ettei mukana oloa koettu enää mahdolliseksi. Terveydellä on suuri vaikutus osallisuuteen ja osallistumiseen. Fyysisen toimintakyvyn heikentyminen vaikeuttaa osallistumista asukkaana sekä voi heikentää osallisuuden kokemuksia niin yksilö- kuin yhteisötasolla.

Järjestöjen toiminta miellettiin tärkeäksi. Voisivatko järjestöt olla jollain tavalla mukana kehittämässä palveluja? ”Kyllä pitäisi olla kehittämässä, senioreita pitää saada mukaan, ettei jää kotiin.” Haastateltavat ehdottivat, että järjestöjen tulisi olla mukana palvelujen kehittämisessä, esimerkiksi keskustelemalla ja viemällä asioita eteenpäin.
 
Haastattelemani henkilöt olivat kaikki naisia. Tärkeää olisi ollut kuulla myös ikämiesten ajatuksia siitä, kuinka he haluaisivat osallistua palvelujen kehittämiseen. Henkilökohtainen kutsu tai tiedote tuli esille monissa haastateltavien vastauksissa. Olisi mielenkiintoista myös tietää, miksi henkilökohtaista tiedottamista kaivattaisiin lisää. Onko kaikessa tietotulvassa vaikea löytää, mikä tieto koskettaa itseä tai onko tieto sellaisessa muodossa, että se saavuttaa vastaanottajansa?














Alina Kolppanen, harjoittelija Karelia AMK
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry

10.3.2017

Yhdistystoiminnasta hyvinvointia ja elinvoimaa!

Tulevaisuuden kunnan tehtävänä on edistää kuntalaisten hyvinvointia, yhteisöllisyyttä ja alueen elinvoimaa. Kaikkea tätä löytyy yhdistyskentältä: liikunta-, kulttuuri-, harrastus-, nuoriso-, eläkeläis- sekä sosiaali- ja terveysalan yhdistyksistä, joissa ihmiset toimivat yhteisten asioiden hyväksi.

Tämän kevään kuntavaaleissa on mahdollista tarkastella myös kuntarakenteita uudella tavalla: luoda vuoropuhelua kunnan toimijoiden kesken, lisätä osallistumista ja herättää intoa kansalaistoimintaan. Monet Pohjois-Karjalan kunnista kuten Liperi, Kontiolahti, Juuka ja Outokumpu ovat lähteneet luomaan uusia päätöksentekorakenteita, joissa myös yhdistyskentän ihmiset ovat mukana. Rääkkylän yhdistykset perustivat kunnan tuella maakunnan ensimmäisen PaikallisJanen ”Rääkkylän pajan” viemään eteenpäin yhdistysten yhteistyötä sekä vahvistamaan yhteistyötä kunnan kanssa.

Paikalliset yhdistykset tarvitsevat toimiakseen tiloja, tukea ja arvostusta. Toimijoilla on paljon haasteita. Monet yhdistykset toimivat pienillä resursseilla täysin vapaaehtoispohjalta. Ihmisten ajankäytöstä käydään kovaa kilpailua ja kaupallisten vapaa-ajan aktiviteettien tarjonta on valtaisa. Opetussuunnitelmien uudistus voi tuoda järjestöjen toiminnan uudelleen kiinnostavaksi elämänareenaksi nuorille ja opiskelijoille. Vastikään Lapin yliopistossa väitelleen Liisa Ansalan mukaan yhdistyksissä toimiminen lisää opiskelumotivaatiota ja edistää opiskelijoiden työnhakua. Me yhdistyskentän aktiivit tiedämme tämän: yhdistystoiminta on tuonut meille vaikuttamisen paikkoja, ystäviä, osaamista, tärkeitä verkostoja sekä työtä.

Kun pohjoiskarjalaiset antavat omaa aikaansa yhteiseksi hyväksi, pienistäkin puroista voi rakentua mahtava virta. Elinvoimaisessa kunnassa ja menestyvässä maakunnassa keskeisin on hyvinvoiva ihminen. Pohjois-Karjalan järjestöasiain neuvottelukunta Jane haastaa kuntavaaliehdokkaat mukaan edistämään yhdistysten toimintaa!

Julkaistu Karjalaisessa 8.3.2017

 


Katja Asikainen
puheenjohtaja
Pohjois-Karjalan järjestöasiain neuvottelukunta Jane







Elina Pajula
toiminnanjohtaja
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry




Pohjois-Karjalan Järjestöasiain neuvottelukunta JANE haastaa kuntavaaliehdokkaat rakentamaan järjestöystävällistä kuntaa: käy tekemässä oma lupauksesi yhdistystoiminnan tukemiseksi www.jelli.fi/kuntavaalit2017 -sivulla. JANE julkaisee sosiaalisessa mediassa yhdistystoimintaa tukevien kuntavaaliehdokkaiden nimet. #jane #kukasaajärjestöjenäänen 
Lisätietoa Pohjois-Karjalan Järjestöasiain neuvottelukunta JANEn Kuka saa järjestöjen äänen? -kampanjasta www.jelli.fi/kuntavaalit2017



 

1.2.2017

Kynä omaan käteen!



Millaiset tulevaisuuden suunnitelmat sinulla on työllistymisen suhteen?

Tähän kysymykseen törmäät jatkuvasti, mikäli olet työtä vaille. Kysyjä tarkoittaa hyvää, mutta vastausta ei ole aina helppo haastattelutilanteessa löytää. Tämän vuoksi olemme kokeilleet työllistymisen suunnitelmien tekemistä toisin. Aluksi tarvitaan tyhjä paperi ja kynä.

Aloitetaan siitä, että ihminen itse kirjoittaa omin sanoin tavoitteen paperille. Lisäksi henkilö kirjoittaa tavoitteen saavuttamisen hyödyt itse ylös. Seuraavaksi piirretään omanlaiset portaat (10 askelta) ja kirjoitetaan tavoite ylimmäiselle portaalle. Tämän jälkeen mietitään, millä portaalla ollaan tällä hetkellä menossa.

”Koen, että olen jo hyvässä vauhdissa menossa eteenpäin.” (Matti portaan 4 ja 5 välissä).

Portaiden piirtämisen ja tavoitteiden kuvaamisen jälkeen on vuorossa toimintasuunnitelman kirjoittaminen, johon kirjoitettaan tavoitteet ja sovitaan kuka tekee mitäkin ja milloin. Erityistä tukea työllistymisessään tarvitsevat henkilöt usein tässä vaiheessa kertovat kokemuksestaan, etteivät asiat yleensä mene suunnitellusti. Totta. Tätä varten työhönvalmentajan kanssa mietitään jokaisen tavoitteen kohdalle mahdollinen varasuunnitelma. Jos tulee takapakkia ja tullaan kuperkeikalla portaat alas, niin varasuunnitelma auttaa eteenpäin menemisessä.

On hyödyllistä nähdä, miten monta vaihetta on matkan varrella (Maija portaalla 2).

Paperi jää asiakkaalle ja hän voi halutessaan palata siihen kotona. Paperista on helppo nähdä omin sanoin ja omalla käsialalla kirjoitettu tavoite ja toimintasuunnitelma. Eipä tarvitse miettiä kotona, mitähän se työhönvalmentaja sanoi ja suunnitteli puolestani. Työhönvalmentajan on muistettava palata portaisiin myöhemmin vaikka kysymällä, miten välitavoitteet ovat edenneet.

Liikuttavaa huomata, miten paljon on tullut jo tehtyä tavoitteen eteen (Liisa portaalla 8).

Millaista hyötyä menetelmän käyttö on antanut asiakastyöhön? Omin sanoin kirjoitettu tavoite koetaan mielekkääksi ja itselle tärkeäksi. Portaat konkretisoivat työn määrän ja sen mitä itse on tehtävä oman tavoitteen eteen. No, laiskotteleeko työhönvalmentaja, kun antaa kynän asiakkaalle? Ei. Työhönvalmentajan rooli on toimia oivalluttajana. Työhönvalmentaja ei tee puolesta, vaan tukee asiakasta asiakkaan työllistymiseen liittyvän tavoitteen saavuttamisessa. Asiakas on itse osallinen omien suunnitelmien eteenpäin viemisessä.

Tavoite-portaiden käyttöä jatketaan näistä syistä edelleen Kaiku-hankkeen työhönvalmennuksessa.

 

Sanna Saastamoinen
Hilkka Pirhonen











Sanna työskentelee projektipäällikkönä ja Hilkka työhönvalmentajana Kaiku -hankkeessa, jonka tavoitteena on tukea ihmisten kuntoutus-, koulutus ja työllistymispolkuja yhdistyskentällä. Kaiku -hanke toteutetaan ajalla 1.8.2015-31.12.2017 Joensuussa.